Avoin koti: uusi elämäntyyli.

Veerle Wenes – galleristi, Antwerpen (Belgia)

Selatessaan Internetiä vuonna 2009 Veerle törmäsi lähellä sijaitsevaan hylättyyn kiinteistöön, joka on Antwerpenin historiallisen keskustan ytimessä. Useimmat olisivat pitäneet tilannetta mahdottomana – kaksi rakennusta, jotka olivat huonokuntoisia ja arkkitehtonisesti hyvin erilaisia – Veerle näki mahdollisuuden uuteen elämäntapaan. Miehensä Bob Christiaensin ja arkkitehti Bart Lensin avulla hän päätti yhdistää rakennukset ja luoda kodin, jossa hänen työ- ja yksityiselämänsä yhdistyisivät. Nykyään gallerian betoninen modernismi ja hänen kotinsa perinteinen eurooppalainen arkkitehtuuri muodostavat esteettisen kokonaisuuden, jota yhdistävät betoninen kalanruotolattia ja kattoon asti ulottuvat ikkunat, jotka avaavat tilat toisiinsa.

Ei ole yllättävää, että Veerle on saanut arkkitehdin koulutuksen. Kuka muu olisi osannut kuvitella upean valon täyttämän atriumin, joka yhdistää brutaalin betonisen taidegallerian hänen kotiinsa, 1800-luvulta olevaan entiseen ateljeehen? Kahden rakennuksen välillä on vain pieni ero ja rajat sumentuvat myös galleriatilassa. Taiteellisen järjestyksen uudelleenmuotoilusta ja esineiden uudelleenluomisesta tunnustusta saaneen Veerlen koti on kuin nykyaikainen saluuna. Paikka, jossa hoidetaan sekä liikeasioita että huvituksia keittiön pöydän ympärillä.

Olet opiskellut arkkitehdiksi Cannesissa. Kuinka päädyit galleristiksi Antwerpeniin?
Arkkitehtuuri on yksi tärkeimmistä taiteen muodoista, mutta minulle se oli liian hidasta luovuuden kannalta. Minä pidän asioista, jotka sujuvat nopeasti! Siksi siirryin graafiseen suunnitteluun ja viestintään, koska niissä on oltava luova hyvin nopeasti. Meidän oli muunnettava tapahtumat konsepteiksi. Minulle konseptit olivat tärkeämpiä kuin tekemämme mainokset.

Sinulla oli muotoilu- ja viestintäyritys 20 vuotta, kuinka siirryit mainonnasta taiteeseen?
Olen henkilö, joka seuraa nopeasti intuitiotaan, joten kun minua pyydettiin tekemään näyttely, se oli minulle unelmien täyttymys. Minulla ei ollut kokemusta alalta, mutta olin tekemisissä taide- ja design-museoiden johtajien kanssa. He eivät olleet koskaan avanneet näyttelyä yhdessä aiemmin eivätkä ole sen jälkeenkään. Meillä oli 40 taiteilijan ja muotoilijan töitä kahdessa museossa, mikä oli taiteenalojen upea yhdistelmä!

Tästä taiteenalojen yhdistämisestä on tullut sinun ja galleriasi tunnusmerkki. Oliko tämä näyttely mielestäsi eräänlainen katalysaattori urasi kehityksessä kuraattoriksi?
Sillä hetkellä ajattelin, että jos muutan uraani, muutos olisi työskennellä itsenäisesti luovien ihmisten kanssa. Viestinnässä luovuutta käytetään sinulle maksavan ihmisen tuotteiden myymiseen. Niin yhteiskuntamme toimii. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen olin kiinnostunut tekemään jotain, joka ei riippuisi muista. Jotain, joka ei riippuisi asiakkaista tai rahasta.

Ja se jokin muu oli galleria?
Alusta alkaen halusin, että Valerie Traan on enemmän kuin vain "taidegalleria", koska mielestäni hyviä gallerioita on tarpeeksi enkä halunnut olla 13. "ehkä hyvä" taidegalleria. Ammatissani muotoilu ja arkkitehtuuri ovat hyvin tärkeitä, mutta myös taide. Päätin siis perustaa gallerian, jonka alaotsikko on "Subjects and objects" (aiheita ja esineitä). Minulle esineiden tulisi kertoa tarina, muuten niitä ei ole tarvetta esitellä.

Kuinka päätät kenen teoksia ja mitä galleriassa on näytteillä?
Olen aina valinnut asioita siksi, että ne tuntuvat hyviltä. Jokainen näyttely on minulle yhtä tärkeä. Kun aloitan näyttelyn tai yhteistyön muotoilijan, arkkitehdin tai taiteilijan kanssa, sen on aina tunnuttava oikealta yhdistelmältä.

Onko hyvä yhdistelmä siis sinulle onnistumisen merkki?
Onnistuminen on hyvin suhteellista. Onnistuminen on tunne näyttelyn jälkeen. Vaikkei näyttelystä menisi mitään kaupaksi, se voi silti tuntua ihmisten onnistuneelta yhteistyöltä, onnistuneelta kohtaamiselta, onnistuneelta tunnelmalta, onnistuneelta tarinalta. Koska olen tietyn ikäinen, galleriani taustalla on erilaiset syyt kuin jollakin, joka on kolmekymmentävuotias.

Kun otetaan huomioon asuin- ja työskentelytilanteesi, sanoisitko eläväsi julkista elämää?
Olen hyvin tarkka yksityisyydestäni. Mutta kun galleria on auki, ihmiset voivat tulla sisään ja tutustua kaikkeen! Joten ehkä siksi löydettyämme tämän tilan päätin aloittaa enkä yhtään aiemmin. Koska halusin, että tila on myös oikea.

Miksi valitsit gallerian sijoituspaikaksi Antwerpenin etkä Gentiä, jossa aiemmin asuit?
Mieheni asuu Antwerpenissä. En tiedä tiesitkö tätä, mutta antwerpeniläistä miestä ei saa muuttamaan! Mietin toisinaan, että galleria sopisi paremmin Brysseliin tai Pariisiin, mutta silloin tulisi muita ongelmia. Pariisissa kustannukset ovat valtavat. Brysselissä tilassa ei voi asua. Joten mielestäni Antwerpen on pragmaattinen ratkaisu, jonka tein rakkauden vuoksi.

Rakkaus on hyvä syy päätyä minne tahansa! Voisitko kertoa meille hieman rakennusten historiasta?
Galleriatila oli valtava huonekalujen esittelytila ja tämä tila tässä oli nunnien ateljee. He valmistivat täällä rintaliivejä. Kuvittele, nunnat valmistamassa rintaliivejä! Se oli työtila, mutta remontoimme sen kodiksi. Galleriatila on rakennettu 1979, ja se on vastakohtana klassinen esimerkki betonimodernismista.

Ne tuntuvat todella yhdistetyiltä nyt. Teitte varmasti suuria muutoksia, ennen kuin muutitte?
Teimme yhteistyötä ystävämme arkkitehti Bart Lensin kanssa yhdistääksemme kaksi rakennusta tavalla, joka on symptaattinen ja moderni. Jo ensi hetkestä, kun näimme tilan, oli selvää, että haluamme asua talossa takana ja galleria tulee etuosaan.

Mikä on tärkein tila kodissasi?
Tämä tila, keittiö. Täällä minä olen aina. Se on minun toimistoni, syömme täällä ystävien ja perheen kanssa. Tämä on tärkein huone.

Keittiön pöytä on siis monissa tehtävissään kotisi sydän?
Kyllä. Me olemme aina täällä, tämän pöydän ympärillä. Hyvä ruoka on erittäin tärkeää. Uskon että gastronomian alalla työskentelevät ihmiset, ei huippugastronomiassa vaan ruuantuotannossa lähiöalueilla, ovat hyvin kriittisiä. Se, mitä he valmistavat, ei ole vain uusi trendi tai tuote, se on tulevaisuus. Siksi pöytä on yksi tärkeimmistä esineistä talossa, koska se on osa tulevaisuutta.

Urasi sisältää monia luovia tehtäviä. Onko galleristina toimiminen viimeinen vaihe?
Joskus ajattelen, että ehkä minun pitäisi tehdä jotain muuta. Mutta kun aloitat jotain, joka toimii, pitää vain mennä mukana. Ehkä tälle on parempi ilmaisu englanniksi! Et voi sanoa seis tai pysähdyt. Joskus vaaditaan liikaa — kun menestyy, työtä tulee lisää. Mutta sen työn takiahan kaikki aloitettiin!