Työpäiväni kestää yleensä vähintään kymmenen tuntia. Pidän huolta käyttämiemme raaka-aineiden ja valmistamiemme annosten laadusta ja mausta ja varmistan, että kanssani työskentelevät ihmiset tuntevat ruokaa kohti samalla tavoin kuin minä. Minulle kyse on enemmän mausta kuin annoksen ulkonäöstä, mutta pyrimme siihen, että molemmat osa-alueet ovat kunnossa päivästä toiseen. Sentralen on valtava paikka. Minun täytyy delegoida paljon käytännön tehtäviä sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Päivän aikana osallistun kokouksiin, kehitän annoksia ja varmistan, että tiimi toimii. Pidän yhteyttä toimittajiimme päivittäin. He ilmoittavat minulle, kun heillä on uusia tuotteita, ja minä menen käymään varmistaakseni, että saamme parasta laatua. On tärkeää pitää toimittajiin yhteyttä ja käydä paikan päällä, jotta pääsee näkemään raaka-aineet, koskettamaan ja maistamaan niitä. Näin kokit ja tuottajat innostavat toisiaan. Iltaisin hyppään keittiön puolelle ja tartun toimeen.

Pidän siitä, että kaikki keittiötarvikkeet ja -välineet ovat käden ulottuvilla, mutta ne on myös helppo laittaa säilöön. Pidän siitä, että keittiön tasot ovat siistit. Täydellinen keittiöni olisi varmaankin avoin tila, jossa on erillinen kaapisto tai saareke. Nautin liikkumisen vapaudesta sellaisessa ympäristössä. Minulle on myös tärkeää, että perhe ja ystävät voivat kotona kokkaillessa kerääntyä ympärilleni, joten sekin olisi ihannekeittiössä otettu huomioon.

Eniten pidän niiden yhdistelmästä! Se mahdollistaa laajan valikoiman ruoanvalmistustapoja. Kaasuliesi sopii erinomaisesti liekittämiseen, joten se on mahtava, kun haluaa tehdä vaikutuksen ystäviin ja valmistaa aivan erityisen annoksen tai jälkiruoan. Pidän kaasuliedestä myös aasialaisen ruoan valmistuksessa, mutta toisaalta se vaatii tehokkaan ilmanvaihdon. Induktiokeittotasot taas kuumenevat todella nopeasti. Käytän niitä melkein kaikessa.

Siemens-keittiö oli ihastuttava ja tyylikäs. Siellä ei ollut liikaa erilaisia laitteita, vaan se oli luonteeltaan yksinkertaisen tyylikäs. Kun sinne astui sisään, oli helppo luoda heti yleiskäsitys keittiöstä, jossa tulisi työskentelemään. Keittiössä oli helppo liikkua, koska tila oli avoin, avara ja valoisa. Erityisesti pidin astianpesualtaasta. Siinä oli riittävästi tilaa pestä pannut ja erityisesti uunipellit, mikä oli mahtavaa, koska tämä on yleinen ongelma tavallisissa kotikeittiöissä. Yksi kätevä yksityiskohta oli pesualtaan pieni taso, jolla saattoi kuivata tai säilyttää välineitä, niin että ne eivät vie tilaa tai tee yleisilmeestä epäsiistiä.

Uuni oli käytännöllinen. Kenen tahansa olisi helppo oppia käyttämään sitä nopeasti. Siinä oli myös monia ammattilaiskeittiöistä tuttuja toimintoja, kuten höyrytoiminto. Valmistaessani kuningasrapua, perunalettua ja fenkolivaahtoa sisältävää annostani käytin toimintoa fenkolivaahdon höyryttämiseen, ja se onnistuikin erinomaisesti samoin kuin nopeasti induktiotasolla kypsentämäni rapu.

Lämpötilaa oli helppo säädellä, ja lähes kuumimmalla lämpötilalla se karamellisoi ja ruskisti kuningasravun täydellisesti.

Jääkaapin hyperFresh-toiminto oli mahtava: se piti kuningasravun erittäin tuoreena.

Rakastan kaalia. Muitakin kuin suosituimpia lajikkeita, jotka löytyvät joka marketista. Tästä lehtivihanneksesta on Pohjoismaissa niin monia kiinnostavia lajikkeita! Minun mielestäni jokaisessa ruokakaupassa pitäisi olla vähintään viittä eri kaalia. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä esimerkiksi mustakaalin olemassaolosta. Se maistuu hyvältä, ja lisäksi sitä on hauska yhdistellä, kun haluaa saada aikaan erilaisia väriyhdistelmiä ja koostumuksia. Paistan mustakaalin mielelläni uunissa rapeaksi ja lisään sitä erilaisiin täytteisiin ja salaatteihin tuomaan rapeutta. Se rouskuu niin kuin perunalastu.

Juuri nyt olen tienristeyksessä. Toisaalta haluaisin jatkossakin tutkia luovia ruoanlaittotapoja ja julkaista keittokirjan omista ruoanvalmistusajatuksistani. Haluaisin vaikuttaa ihmisiin ja saada heidät palaamaan perusasioiden äärelle, kysymään esimerkiksi omalta lihakauppiaaltaan erilaisista leikkaustavoista sen sijaan, että tyytyvät tehotuotettuun broileriin. Toisaalta myös uralla eteneminen houkuttelee minua. Olen kiinnostunut jatkokoulutuksesta ravintola- ja hotellialan johtotehtäviin, en ole vielä tehnyt päätöstä.

Saan usein inspiraation syödessäni itse ulkona. Tai sitten lähituottaja soittaa minulle ja kysyy, olenko kiinnostunut kapakalaerästä. On tekemistä, kun yrittää keksiä, kuinka norjalaisesta perinneruoasta valmistaisi modernin, leikkisän annoksen. Viime vuonna tein jälkiruoan vaahtokarkeista. Säilöin hieman kuusta ja tilasin puutikkuja ja polttopastaa, jotta asiakkaat pääsisivät pöydän äärellä leirinuotion tunnelmaan!

Pidän ruoasta, joka on tehty jaettavaksi. Annoksessa voi olla laadukas lihanpala tai grillattu kala, joka tarjoillaan kokonaisena lisukkeen kanssa. Haluan luoda kotoisen aterian tunnelmaa, mutta pitää kulinaristisen riman kuitenkin korkealla. Nautin hallitusta kaaoksesta, joka tällaisen annoksen tarjoilusta syntyy: kun jokainen pöydän ääressä auttaa toistaan, naapuri tarjoaa kastiketta ja niin edelleen. Uskon, että aterian jakaminen saa ihmiset puhumaan ja rentoutumaan. Aluksi kaikki Sentralenissa eivät ymmärtäneet ajatusta: “Hetkinen, onko meidän tarkoitus jakaa tämä?”, mutta nykyään ihmiset vaikuttavat olevan avoimempia idealle. Heidän mielestään on “hyggeä”, kodikasta, kun ateria jaetaan.

_{Teksti: FvF Productionsille Christian Martinez
Valokuvat: Robert Rieger, FvF Productions}